maanantai 16. elokuuta 2010

Leevi the leijona

Tänään oli kyllä tosi rankka päivä henkisesti! Äiti soittaa koulussa puoliltapäivin, että mitä teet illalla?
No en mitään, ok, katotaan illalla.
Pääsen koulusta neljältä, ja kun pääsen ovesta sisään, äiti sanoo että istu siihen rappusille.
Miks?
Eiku istu nyt vaan. Lupaa nyt ettet saa hepulia tai ala itkeen tai mitään. Lupaathan?
No joo mä yritän!?

Leevi jäi tänään auton alle...
Minähän alan poraan ihan hysteerisesti, enkä ehdi kuunnella edes loppuun
...sitä sattu jalkaan, se arístaa sitä, mutta laskee siihen kyllä painoo. Ollaan viemässä sitä eläinlääkäriin, tuutko mukaan?
NO EN TODELLAKAAN! Muistan kun olin kissojen kans eläinlääkärissä viimeks kun ne leikattiin. En voinu olla siellä sisäpuolella ku ehkä kymmenen minuuttia, ja aloin itkeen ihan hulluna ja oli pakko lähtee pois.

Äiti lähti viemään Leeviä lääkäriin puoli viiden aikaan. Ennen sitä se selosti että mitä sille ehkä tehdään: lasta, kipulääke tai jos selkäranka viottunu, niin täytyy antaa piikki. Mähän olin ihan varma että Leevi kuoli sinne auton alle ja huh mikä helpotus oli kuulla ettei kuitenkaan.

Mä lähdin sitten ostaan lohdutusruokaa (kyllä, syön murheisiini!) ja matkalla äiti soitti että Leevi on kunnossa, se sai vaan kipulääkkeen ja nyt kotiin. HUH, mikä helpotus! ♥

Silti sorruin ostaan kaikkia herkkuja, koska se paniikki mikä iski, oli ihan valtava.

Lähdin heti käymään sitten katsomassa toipilasta, joka makaili hedelmäpahvilaatikossa olkkarin pöydän alla :) Rapsuttelin vähän ja toin kisunmaitoo jonka se latki siitä samantien. Hetken päästä se kavelikin itse keittiöön, eikä aristanut jalkaansa enää lainkaan. Söi vähän lohta ja meni takaisin nukkuun. IHANUUS :)

Jos joku nyt tuntee piston rinnassaan ja tietää ajaneensa tänään putajantietä, kenties osuneensa kissaan, ilmoita siitä minulle. Koska kyseinen yliajaja oli hidastamatta jatkanut matkaansa. Eihän sille mitään voi, jos se kissa (tai muu vastaava eläin/lemmikki) alle hyppää, mutta silloin kuuluu pysähtyä, katsoa miten kävi ja ilmoittaa kissan omistajille, varsinkin jos yliajo tapahtuu jonkun talon edessä!

Vihaan niitä ihmisiä, jotka tietää yliajon käyneen, mutta silti jatkavat matkaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut.!! Ne eläimet saattaa olla tärkeitä joillekkin, lemmikkejä haloo! Ja vaikkei olisikaan lemmikki, vaikka esim supikoira, täytyy silti varmistaa, ettei eläin varmasti jää kitumaan.
Järjenkäyttö sallittua.


Nyt alkaa olo sentäs jo vähän helpottaa, kun se muru on siellä ihan hyvissä voimissaan :) Nyt on sitten molemmat kissat käyny auton tölmäseminä. Eka Mörri, sit Leevi, hartaasti toivon (ja ehkä pyydän), ettei ne enää menisi sinne tielle, ettei sattuisi pahemmin.

Love them ♥

Ei kommentteja: