tiistai 30. marraskuuta 2010

Häiriö?

Koulusta oltiin tänään kätsäkoululla töissä. Kitattiin ja hiottiin Nitan kans yks seinä pariin kertaan, aika paljon oli luppoaikaa, eli tylsää. Tänään vaihtu jakso, eli siis meillä on teoriajakso, ja lukiolaiset suksi .. lukiolle :) Huomenna meillä olis luvassa ensiapukoulutusta, enkkua ja yritysoppia.

Eilen oltiin käymässä Parman tehtailla Ylöjärvellä ja missä lie muualla.
Ekalla tehtaalla mulle kävi sellanen jännä, ei niin mukava, juttu. Mulla oli tosi paljon vaatetta päällä, tehdas oli tosi kuuma, tunkkanen ja pölynen. Ehkä puolen tunnin kiertämisen jälkeen, mua alko ahdistaa ja tuntu että rinnasta painettais. En sanonu mitään kenellekkään. Kestin tätä oloa viitisen minuuttia, jolloin alko tuntua että sydän hyppii kurkussa ja huimaa. Oli pakkoa laskeutua kyykkyyn. Jatkettiin matkaa, kunnes tultiin kierroksen päähän jossa opas vielä selitti ummet ja lammet. Minä kykytän maassa, ja koitan saada ilmaa keuhkoihin. Koitin päästä seisoon, mutta jalat ei enää kantanukkaan ja lysähdin takasin kyykkyyn ja hengitin tosi raskaasti.
Tässä vaiheessa poikakaveri kysy että ootko ok? -No en, en saa henkee!, sanoin ja siinä vaiheessa pillahdin hysteeriseen itkuun. Se alko tuuppaan mua selästä kohti ulkoa ovea, että mennään sinne niin saat raitista ilmaa. Pääsin ulos niin haukoin henkeä kun maalla oleva kala. Hengittelin muutaman minuutin ulkona, jonka jälkeen oli mentävä jälleen hallin kautta pois ja mun taas hengitys muuttu raskaammaks. Taas mut talutettiin ulos, seisottiin hetki ja mentiin bussiin istuun, jollon poikkis otti kädestä kiinni ja huomasin että mun kädet tärisee ihan holtittomasti.

Hetken aikaa siinä rauhotuin ja välillä itkeskelin, pelästyin nimittäin tosi paljon, mutta muru vissiin vielä enemmän. Sit olo helpotti ja taas jatku elämä.
Mulla on ollu näitä kohtauksia aiemminkin, ei vaan näin vakavina, ja aikaakin viimeisistä on ainakin puoli vuotta. Oireet sopis jonkinlaiseen paniikkikohtaukseen(jep, jep, kotidiagnoosi). En tiedä, ehkä sen laukasee stressi, tässä tapauksessa syy taisi olla se kuumuus (oli niin kuuma että tuntu ettei jalat kanna). Onneks mä huomaan koska se alkaa, ja pystyn estään sen tulon, esim istumalla ja juomalla jotain... Mut ihan kauheeta.

Onko teillä ollut vastaavanlaista tilannetta?





Päivän asu- postauksia on toivottu reippaasti, joten mä nyt pyrin joka päivä kuvaileen mun rievut, ja esitteleenne teille :) Tänään mentiin perus huppari-farkut -linjalla. Eli siis

  • Huppari - Puma
  • Huivi - Mummulta
  • Peruspitkähihainen - H&M
  • Farkut - H&M
P.S Tänään tuli ne mun uudet lasit! On sitten muuten totuttelemista, kun käytän aina piilareita ja sit et mun vanhoissa laseissa meni kehys koko linssin ympäri ja nää on tosiaan hengettömät, joten se näkökenttä loppuu ihan yhtäkkiä. Silmät menee alkuun ihan kieroon ! Mutta huomenna reippaana kouluun lasit päässä, säästää aikaa kun ei tarvi piilareita putsailla :))

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä toi paniikkikohtaukselta kuullostaa. Niistä kärsiminen on iha yleistä suomessa.. mulla tuli kans kerran siitä, ku koin pakoks kerran istua yksissä bileissä keittiössä. se pakon ja paniikin tunne oli niin valtava että pelkäsin oikeesti kuolevani.. Jos noi jatkuu, mene ihmeessä keskustelee terkkarille !:(

Teresa kirjoitti...

Paniikkikohtaukset tai ne ensioireet varsinki on mulle tosi tuttuja. Onneks mulla on nyt lääkitys, niin niitä ei enää tuu. :) Ootko aatellu tuleeko niitä tietyissä tilanteissa?

Henna kirjoitti...

Anonyymi: Joo meen kyllä terkkarille jos jatkuu/toistuu.. :/

Kiki: No kun mulla tosiaan tapana stressata paljon niin jos on stressi päällä niin sillon. Ja sit jos mulla on tosi kuuma, tai jos tulee joku tilanne eteen mitä en tahtoisi tehdä mut on pakko.

Anonyymi kirjoitti...

Tuttuja saman tyyppiset kohtaukset myös mulle.(: Itseäni on auttanut kun olen ymmärtänyt mistä ne johtuvat. Niitä siis tulee minulle yleensä silloin kun elämässä tapahtuu jotain muutoksia tai silloin kun tuntuu, etten hallitse tilannetta. Saattaa myös auttaa jos oppii itse saamaan tieten tahtoen tuollaisen kohtauksen aikaan. Silloin osaa ehkä paremmin ennakoida ja ehkäistäkin niitä ja tuntuu, että sinä hallitset kohtausta eikä se sinua. Kannattaa kyllä jutella niistä jollekin, joka tietää asiasta enemmän!:) Yllättävän moni kärsii samoista oireista. T: viittä vaille valmis terkkari

Henna kirjoitti...

Mulla laukee se kans samanlaisissa tilanteissa kun kerroit.

Kiitti neuvoista :)